lauantai 19. elokuuta 2017

Ossilan kuulumisia


Ossi kuvattuna pari tuntia sitten. Katse on hyvin "Ossimainen". Maailman menoa tarkastellaan kuistilta pitäen. Keli on vähän nahju, kostea, mutta lämmin. Ei kuitenkaan kovin mukava.

 Miäs aikoo jäädä kahden vuoden päästä eläkkeelle ja osti itselleen pienen kalastusveneen. Hän meinaa myös anoia jäsenyyttä tuolta Långvikin venekerhosta, jotta saisi tuolle laituripaikan. Vene on juuri niillä rajoilla, että sitä pystyy vielä hyvin kuljettamaan trailerilla, mutta kuitenkin sen verran painava, tonnin verta, että ei sitä joka vesillelaskun kera viitsisi ees taas hinata tuonne veneiden laskurampille. Onhan siinä trailerissa jonkun sortin vinssi, mutta muistan, kun miähellä oli aikoinaan sellainen pienempi vauhtihirmu, niin oli se varsinaista sähellystä laskea se vene aina veteen ja sitten kiskoa ylös traileriin. Tuo on oikein soma, vaikka itse en ole vene-, enkä meri-ihminen laisinkaan. No, ehkä minä kerran kesässä voin miähen kanssa ajella johonkin saareen ja ottaa piknik-eväät matkaan.


No, nyt on Suomessa tapahtumut ensimmäinen terrori-isku. Järjetöntä Turun puukotustragediaa tutkitaan kahtena terroristisena murhana ja kahdeksana terroristisena murhanyrityksenä. Minun piti oikein netistä selvittää itselleni, mikä ero on järjettömällä isolla väkivallanteolla ja terrorismilla. Terrorismilla "yritetään pelon avulla vaikuttaa yleiseen päätöksentekoon".

Koetetaan itse kukin taas selvitä ensi viikosta ja pidetään huolta toisistamme ja karvakavereistamme. Terkut Ossilasta. Palaamme taas, kun on jotain asianpoikasta.

torstai 3. elokuuta 2017

Rantis

Tervehdys kamut. Käytiin maten kanssa tänään taas vaihteeksi ELLin luona, kun yskä ei nyt ota oikein laantuakseen. Viime kerralla kun oltiin, niin sain sellaisia tabletteja, jotka alkoi pissittää kauheesti, mutta ELL sanoi, että se on tarkoituskin.

Tänään se Ell antoi minulle kuurin antibiootteja, kun se sanoi, että minulla saattaa olla lievä keuhkoputken tulehdus. Sitten se ELL kyllä sanoi, että mun sydän on liian suuri ja painaa keuhkoputkea jonkin verran. Höh, no mä keskityn nyt ottamaan mollikkaa. Nythän olen ihan puolivarjossa... ELL sanoi, että muuten olen erityisen hyvinvoivan näköinen. Ei pieniä sydänvikoja lasketa. Tassu vähän hidastuu ja lenkki lyhenee, mutta kun olen ihmisen iässä kuulemma melkein satavuotias, niin aika harva heistäkään maratonia juoksee.

Miäs on tehnyt hurjan homman tuolla meidän rantasaunalla. Oikeastaan hänen koko kesälomansa on kulunut tuon möksän kunnostuksessa, sisältä päin ja sitten siihen on valettu vähän lisää perustaa ja tällä kertaa silleen oikeaoppisesti, betoniraudan kanssa ja sitten sitä vanhaa betonijalkaa on kiristetty ulkoapäin sellaisella metallipannalla. Kyllä se sauna nyt kestää seuraavatkin kakskytä vuotta. Me nimittäin kunnostimme sen ensimmäisenä vuonna tämän tontin ostamisen jälkeen ja sanoisin, että siinä oli ihan järkky homma. Tuosta möksästä oli katto romahtanut alas ja siihen tehtiin uusi katto. Sitten saunaa paneloitiin sisältä jonkin verran ja saunaan laitettiin uusi kiuas. Minä petsasin koko pienen mökin ja maalasin nuo valkoiset kulmalaudat. Katsotaan miten paljon siitä hommasta jaksan tehdä ensi kesänä. Se oli varmaan kesä 1991, koska sitten seuraavana kesänä aloinkin odottaa meidän rakasta tytärtä.

Ensi viikolla minun pitää käydä ihan hirmuisesti kopistelemassa tuolla laiturilla. Tuo madon näköinen on nimittäin rantakäärme, joka ottaa aurinkoa. Se oli tosi pieni, mutta en minä sitä kovin lähelle päässyt, kun se luiskahti tuolta raosta ilmeisesti siihen ponttoonin päälle. Hetken päästä, kun olin poistunut laiturilta, se oli toisella puolella lekottelemassa. Sitten kun alkoi tuulla, se katosi. Minun jokavuotiset saunavieraat tulevat ensi viikon torstaina ja veikkaan, että yksikään ei mene uimaan, jos tuollaisen jättimadon näkevät :)

Eipä Ossilasta sen kummempia. Oikein mukavaa viikon jatkoa ja viikonloppua. Me palaamme Ossin kanssa taas, kun on jotain asiaa. Terveiset Ossilasta!

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Perjantaiehtoota Ossilasta


Minä en yleensä ikinä julkaise pissauskuvia Ossista. Tämä on todennäköisesti ainoa poikkeus. Ostin Ossille Virkkalan ihanasta uudesta kirpparikahvilasta Ossille uuden kissan. Se on taas niin rakas, että se kissa piti ottaa pihapissalle matkaan :)



Jos satutte ajelemaan Lohjan Virkkalassa jostain syystä, niin poiketkaa Kirpparikahvila Murussa. Aivan valloittava paikka. Käytin siellä tunnin aikaani, kun äitini oli kampaajalla. Sain Ossille kolme uutta pehmolelua, joista kissa yläkuvassa ja itselleni ihanat munkkikahvit. Tosi mukavasti sisustettu pienen pieni kahvila. Toivottavasti pysyy pystyssä, niin voin toistekin käydä sieltä hakemassa pehmoja. Tosin Ossi sai kissasta muovisilmän irti ja se silmä oli Ossilla jo nikerrettävänä, kun kuulin, että nyt Ossi syö jotain "ei niin kovin terveellistä". No, sain silmän kaivettua Ossin kitusista ja toisen silmän irrotin pehmokissasta ihan itse saksilla. Kylläpä lapsille tehdään heiveröisiä leluja. Eivät kestä mäyräkoirankaan leikkiä.

Nyt minulla viheltää verenpaineet sellaisissa lukemissa, etten uskalla mitatakaan. Kuulin radiouutisissa ja saman myös telkkarin alueuutisissa, että Espoossa ja Hesassa ja joissain muissakin paikoissa testataan kunnan lähihoitajilla sellaista älypuhelinsovellusta, joka avaa asiakkaiden ovet sillä älypuhelinsovelluksella. Kuulostaa tosi hienolta. Asia, joka sai minut ihan raivon partaalle oli se, kun joku päällikkö sanoi, että "kun asiakkaat ovat niin huonokuntoisia, etteivät pääse avaamaan ovia itse." Mitä helvettiä??? Anteeksi, en yleensä kiroile, en ainakaan blogissani, mutta nyt ei sanat enää riitä... Mitenkä huonokuntoisia ihmisiä oikein makuutetaan ihan kotihoidossa? Jos ihminen ei pääse avaamaan ovea ihan itse, niin eiköhän hän kuuluisi jo ihan muuhun, kuin "laajennetun kotihoidon" piiriin?

Oikein hyvää viikonloppua Ossilasta.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Potutuslauantai osa 100

No, se tuli sitten Halla-Ahosta Persujen puheenjohtaja. "Mestari" on saanut väkensä vakuutettua. Sanonko minä, missä herran pitäisi istua, sen sijaan, että edustaa Suomea meppinä? Ihminen, joka kirjoittaa, että Mohammed pitää pienistä lapsista, mutta vähän väärällä tavalla ja musliminaisia saa raiskata. No molemmista teksteistä kamalassa "ajatustenvirtablogissaan" hän on saanut jonkinlaisen rangaistuksen, viimeksi sakkoja. Mutta siellä se vaan istuupi, joo, siellä Euroopan Parlamentissa. Vähän niinkuin "paska Junttilan tuvan seinässä", joka on ikivanha sanonta. Kaiken lisäksi hän on pettänyt vaimoaan, niin, että on saanut aikaan viidennenkin lapsen. No, se Halla-Ahosta. Suomalainen politiikka särkee muutenkin vähän päätä, että eipä tuo nyt sitä kauheasti enää voi suurentaa. Meillä on miähen kanssa ihan oma lempparinimi herralle. Vaihtakaa a-kirjainten tilalle u:t, niin saatte meidän lempparinimen.

Tämä on se perspektiivi, josta Ossista saa aina helpoiten kuvan. Nytkin herralla on ihan järkky kiire sisään. Sillä on sellainen pehmo-oravan poikanen suussaan ja hoppu päästä tuhoamaan sitä on kova. Nyt olen keksinyt paikallisen kirpparin, josta saa eurolla vanhoja pehmoleluja. Toivottavasti joku tuo kohta lisää. Tosin jäi sinne yhteen koriin vielä niitä euron ja puolen euron leluja, vaikka taisin minä neljä jo niitä ostaa. Toivottavasti lelujen pienet, edelliset omistajat eivät ala nähdä painajaisunia. Lelut kun kokevat karmivan kohtalon, jossa ihan ensin niiltä lähtee silmät päästä...

Hahaa orava. kohta lähtee silmä
 Kävin tänään Riihimäen Lasitapahtumassa vanhan kaverini kanssa. Tämä oli kolmas kerta, kun korkkasimme kesän alun kesäretkellä Riihimäelle. Pieni Kleopatra-kokoelmani sai viidennen jäsenen. Olen uhkaillut miehelleni, että kerään kaikki viisitoista mallia. Se olisi aika helppoa, jos vaihtelisi väriä, mutta minulle kelpaa vain tämä ihana "myrkyn" vihreä.
Ihana vihreä Kleopatra
Ostos ei potuta lainkaan. Pitää taas alkaa kirjoittaa näitä lauantaiosioita, ettei päähän keräänny liikaa harmituksia :)

Mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, aurinkoista ensi viikkoa täältä Ossilasta.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ossin aatoksia osa 48

Moi vaan kamut, te, jotka vielä käytte joskus moikkaamassa. Tässä minä olen sellaisilla ettosilla. Aina joskus pitää köllöttää selälläänkin ja vähän venytellä.

Pienet päikkärit tekee terää. Matte ei huolinut viereen. Kuulemma häiriköin.
 Toi matte sanoo, että olen huononäköinen. Ei pidä paikkaansa. Minun lähinäkö on vähän huonontunut ja se on semmoinen puolesta metristä alle. Kauas mä näen yhtä hyvin kuin ennenkin. Äskenkin hoksasin kaksi Pekka-peuraa tuolla ylärinteessä, eikä matte tajunnut ollenkaan, kun meinasin suorittaa mun ajokoiran virkaa. Ei itse nähnyt niitä, ennenkuin lähtivät liikkeelle. Eihän sekään näe niitä kirjaimia. Aina pitää nykyään olla lukurillit nenällä, jotta näkee lukea.
Tässä on hyvä haju...
Matte: katselin äsken ohjelmaa Etelä-Koreassa tehtävistä koirien kloonauksista. Yritys järjesti kilpailun Iso-Britanniassa ja voittajakoira kloonattiin. Voittaja oli 11-vuotias Winnie, mäyräkoira, lyhytkarvainen. Eihän siinä mitään, mutta kyllä jäi ristiriitainen tunne ohjelmasta. Geneettisestihän se koira on sama, täysin sama. Silti siitä ei tule samaa koiraa. Kasvatus ja muut ympäristötekijät ratkaisevat, minkälainen siitä koirasta loppujen lopuksi tulee. Siinä ohjelmassa oli kolme kloonattua jotain pientä puudelia, joista yksi oli käytökseltään ihan hirviö. Yritti purra jokaista lähestyvää kättä ja haukkua räksytti. Kaksi niistä kolmesta oli normaaleja suloisia koiria. Itse en voisi kloonata omaa elämäni koiraa, vaikka siihen tarjoutuisi tilaisuus. Ossi on Ossi. Huomenna tytär tulee viikoksi Suomessa käymään. Etäomistajakin näkee Ossin.

Terveiset Ossilasta ja oikein mukavaa helatorstaita.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ossin aatoksia osa 47

Keskiviikkona 10.05: En muuten todellakaan halua lähteä lenkille. Tuollahan näkyy jotain valkoista, tie on märkä ja minua vähän jopa paleltaa. Sitkeän vedon jälkeen Ossi suostui tekemään lyhkäisen lenkin. Vanhemmiten Ossia on alkanut paleltaa helposti ja kun täällä meillä Porkkalan niemellä tuuli kovasti, niin puin Ossille tuon "koppakuoriaistakin".
 Lauantaina 13.5: En muuten todellakaan aio tulla sisälle. Tähän paistaa aurinko puolittain ja on mukavan lämmin. En ole pitänyt Ossia hetkeäkään yksin ulkona, sen jälkeen, kun tuli sudesta havainto tuossa kahden kilometrin päässä. Tiedän sen miehen, joka siitä otuksesta kuvat sai ja juttelin hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli siitä sudesta kuvat ottanut. Mies sai hyvät kuvat sudesta hieman ennen tytön synttäreitä. Olisiko ollut 20.4? Tällä miehellä on lapinkoira ja se koira on aina hyvin vastuullisesti hihnassa ja mies tekee todella pitkiä lenkkejä sen koiransa kanssa. Suden kuvat oli kyllä otettu auton ikkunasta.
 Matte ja iskä helpottivat minun, Ossin, kulkua yläkertaan. Nyt eivät tassut enää lipsu lainkaan. Käytimme miähen kanssa useamman tunnin tuohon päällystystyöhön. Palojen leikkaaminen otti oman aikansa ja siihen kiinnitystyöhönkin tarvittiin kaksi. Palaset ovat kiinni ruuveilla porrasaskelman alapuolelta.
Ossilla on tänään 14-vuotis syntymäpäivä. Voi että, mihin tämä aika on oikein hurahtanut? 

Kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää ja kaikille muille lukijoille oikein mukavaa sunnuntaita Ossilasta!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hyvää myöhäistä koiranpäivää


Hyvää valtakunnallisen koiranpäivän iltaa. Ossi nujuutti peittoaan ennen lenkille lähtöä. 
 Pitkän matelulenkin jälkeen ihan koko piha oli nuuskittava.
 Stella,
 Ootko käynyt jättämässä
 Ossi-herralle
 viestejä?
 Ainakin ihan joka
 pläntti pihasta piti tarkistaa,
 eikä sisälle tulo kiinnostanut laisinkaan...
Minä olen vihdoin saanut Kerttu-sukat aikaiseksi 
ihan itselleni. Minä olen kutonut näitä niin monet parit, etten edes jaksa laskea ja nyt vihdoin viitsin kutoa itsellenikin. Väristä, joka ei sovi minulle tippaakaan, mutta josta pidän ihan älyttömästi, appelsiininkeltaisesta :)
Ostin Arabian pikkuisen possun kokoelmaani, mutta kun se saapui,
 niin byhyy, sen kylki oli rikkoutunut matkalla. En tiedä erottuuko se naarmu, mutta valitettavasti se lasite on rikki. Myyjä vannoi ja vakuutti, että oli tutkinut possun suurennuslasilla ennen lähettämistä, joten ainoa mahdollisuus on postin naarmuttaminen. Voihan itku. Possu ei ollut kallis, mutta kun haluan, että kaikki keräilyesineeni ovat ehjiä. Nyt on edessä uuden possun etsiminen. Ei ihan helppoa, kun tuokin possu alkaa olla jo semmoisen 50 vuotta vanha. Luonnossa possu on tosi pieni. Semmoisen kolme senttiä pitkä ehkä. Noin puolet tulitikkuaskista. Oikea minipossu :)
Ei muuta kuin hyvää valtakunnallista koiranpäivän iltaa kaikille karvakuonoille ja heidän omistajilleen Ossilasta! Yksi FB-kaveri kirjoitti, että heillä on koiranpäivä ihan joka päivä. Hän omistaa ja kasvattaa karkkareita. Terveisiä Ossilasta. Vielä se Ossi tassuttelee.