perjantai 16. kesäkuuta 2017

Perjantaiehtoota Ossilasta


Minä en yleensä ikinä julkaise pissauskuvia Ossista. Tämä on todennäköisesti ainoa poikkeus. Ostin Ossille Virkkalan ihanasta uudesta kirpparikahvilasta Ossille uuden kissan. Se on taas niin rakas, että se kissa piti ottaa pihapissalle matkaan :)



Jos satutte ajelemaan Lohjan Virkkalassa jostain syystä, niin poiketkaa Kirpparikahvila Murussa. Aivan valloittava paikka. Käytin siellä tunnin aikaani, kun äitini oli kampaajalla. Sain Ossille kolme uutta pehmolelua, joista kissa yläkuvassa ja itselleni ihanat munkkikahvit. Tosi mukavasti sisustettu pienen pieni kahvila. Toivottavasti pysyy pystyssä, niin voin toistekin käydä sieltä hakemassa pehmoja. Tosin Ossi sai kissasta muovisilmän irti ja se silmä oli Ossilla jo nikerrettävänä, kun kuulin, että nyt Ossi syö jotain "ei niin kovin terveellistä". No, sain silmän kaivettua Ossin kitusista ja toisen silmän irrotin pehmokissasta ihan itse saksilla. Kylläpä lapsille tehdään heiveröisiä leluja. Eivät kestä mäyräkoirankaan leikkiä.

Nyt minulla viheltää verenpaineet sellaisissa lukemissa, etten uskalla mitatakaan. Kuulin radiouutisissa ja saman myös telkkarin alueuutisissa, että Espoossa ja Hesassa ja joissain muissakin paikoissa testataan kunnan lähihoitajilla sellaista älypuhelinsovellusta, joka avaa asiakkaiden ovet sillä älypuhelinsovelluksella. Kuulostaa tosi hienolta. Asia, joka sai minut ihan raivon partaalle oli se, kun joku päällikkö sanoi, että "kun asiakkaat ovat niin huonokuntoisia, etteivät pääse avaamaan ovia itse." Mitä helvettiä??? Anteeksi, en yleensä kiroile, en ainakaan blogissani, mutta nyt ei sanat enää riitä... Mitenkä huonokuntoisia ihmisiä oikein makuutetaan ihan kotihoidossa? Jos ihminen ei pääse avaamaan ovea ihan itse, niin eiköhän hän kuuluisi jo ihan muuhun, kuin "laajennetun kotihoidon" piiriin?

Oikein hyvää viikonloppua Ossilasta.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Potutuslauantai osa 100

No, se tuli sitten Halla-Ahosta Persujen puheenjohtaja. "Mestari" on saanut väkensä vakuutettua. Sanonko minä, missä herran pitäisi istua, sen sijaan, että edustaa Suomea meppinä? Ihminen, joka kirjoittaa, että Mohammed pitää pienistä lapsista, mutta vähän väärällä tavalla ja musliminaisia saa raiskata. No molemmista teksteistä kamalassa "ajatustenvirtablogissaan" hän on saanut jonkinlaisen rangaistuksen, viimeksi sakkoja. Mutta siellä se vaan istuupi, joo, siellä Euroopan Parlamentissa. Vähän niinkuin "paska Junttilan tuvan seinässä", joka on ikivanha sanonta. Kaiken lisäksi hän on pettänyt vaimoaan, niin, että on saanut aikaan viidennenkin lapsen. No, se Halla-Ahosta. Suomalainen politiikka särkee muutenkin vähän päätä, että eipä tuo nyt sitä kauheasti enää voi suurentaa. Meillä on miähen kanssa ihan oma lempparinimi herralle. Vaihtakaa a-kirjainten tilalle u:t, niin saatte meidän lempparinimen.

Tämä on se perspektiivi, josta Ossista saa aina helpoiten kuvan. Nytkin herralla on ihan järkky kiire sisään. Sillä on sellainen pehmo-oravan poikanen suussaan ja hoppu päästä tuhoamaan sitä on kova. Nyt olen keksinyt paikallisen kirpparin, josta saa eurolla vanhoja pehmoleluja. Toivottavasti joku tuo kohta lisää. Tosin jäi sinne yhteen koriin vielä niitä euron ja puolen euron leluja, vaikka taisin minä neljä jo niitä ostaa. Toivottavasti lelujen pienet, edelliset omistajat eivät ala nähdä painajaisunia. Lelut kun kokevat karmivan kohtalon, jossa ihan ensin niiltä lähtee silmät päästä...

Hahaa orava. kohta lähtee silmä
 Kävin tänään Riihimäen Lasitapahtumassa vanhan kaverini kanssa. Tämä oli kolmas kerta, kun korkkasimme kesän alun kesäretkellä Riihimäelle. Pieni Kleopatra-kokoelmani sai viidennen jäsenen. Olen uhkaillut miehelleni, että kerään kaikki viisitoista mallia. Se olisi aika helppoa, jos vaihtelisi väriä, mutta minulle kelpaa vain tämä ihana "myrkyn" vihreä.
Ihana vihreä Kleopatra
Ostos ei potuta lainkaan. Pitää taas alkaa kirjoittaa näitä lauantaiosioita, ettei päähän keräänny liikaa harmituksia :)

Mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, aurinkoista ensi viikkoa täältä Ossilasta.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ossin aatoksia osa 48

Moi vaan kamut, te, jotka vielä käytte joskus moikkaamassa. Tässä minä olen sellaisilla ettosilla. Aina joskus pitää köllöttää selälläänkin ja vähän venytellä.

Pienet päikkärit tekee terää. Matte ei huolinut viereen. Kuulemma häiriköin.
 Toi matte sanoo, että olen huononäköinen. Ei pidä paikkaansa. Minun lähinäkö on vähän huonontunut ja se on semmoinen puolesta metristä alle. Kauas mä näen yhtä hyvin kuin ennenkin. Äskenkin hoksasin kaksi Pekka-peuraa tuolla ylärinteessä, eikä matte tajunnut ollenkaan, kun meinasin suorittaa mun ajokoiran virkaa. Ei itse nähnyt niitä, ennenkuin lähtivät liikkeelle. Eihän sekään näe niitä kirjaimia. Aina pitää nykyään olla lukurillit nenällä, jotta näkee lukea.
Tässä on hyvä haju...
Matte: katselin äsken ohjelmaa Etelä-Koreassa tehtävistä koirien kloonauksista. Yritys järjesti kilpailun Iso-Britanniassa ja voittajakoira kloonattiin. Voittaja oli 11-vuotias Winnie, mäyräkoira, lyhytkarvainen. Eihän siinä mitään, mutta kyllä jäi ristiriitainen tunne ohjelmasta. Geneettisestihän se koira on sama, täysin sama. Silti siitä ei tule samaa koiraa. Kasvatus ja muut ympäristötekijät ratkaisevat, minkälainen siitä koirasta loppujen lopuksi tulee. Siinä ohjelmassa oli kolme kloonattua jotain pientä puudelia, joista yksi oli käytökseltään ihan hirviö. Yritti purra jokaista lähestyvää kättä ja haukkua räksytti. Kaksi niistä kolmesta oli normaaleja suloisia koiria. Itse en voisi kloonata omaa elämäni koiraa, vaikka siihen tarjoutuisi tilaisuus. Ossi on Ossi. Huomenna tytär tulee viikoksi Suomessa käymään. Etäomistajakin näkee Ossin.

Terveiset Ossilasta ja oikein mukavaa helatorstaita.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ossin aatoksia osa 47

Keskiviikkona 10.05: En muuten todellakaan halua lähteä lenkille. Tuollahan näkyy jotain valkoista, tie on märkä ja minua vähän jopa paleltaa. Sitkeän vedon jälkeen Ossi suostui tekemään lyhkäisen lenkin. Vanhemmiten Ossia on alkanut paleltaa helposti ja kun täällä meillä Porkkalan niemellä tuuli kovasti, niin puin Ossille tuon "koppakuoriaistakin".
 Lauantaina 13.5: En muuten todellakaan aio tulla sisälle. Tähän paistaa aurinko puolittain ja on mukavan lämmin. En ole pitänyt Ossia hetkeäkään yksin ulkona, sen jälkeen, kun tuli sudesta havainto tuossa kahden kilometrin päässä. Tiedän sen miehen, joka siitä otuksesta kuvat sai ja juttelin hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli siitä sudesta kuvat ottanut. Mies sai hyvät kuvat sudesta hieman ennen tytön synttäreitä. Olisiko ollut 20.4? Tällä miehellä on lapinkoira ja se koira on aina hyvin vastuullisesti hihnassa ja mies tekee todella pitkiä lenkkejä sen koiransa kanssa. Suden kuvat oli kyllä otettu auton ikkunasta.
 Matte ja iskä helpottivat minun, Ossin, kulkua yläkertaan. Nyt eivät tassut enää lipsu lainkaan. Käytimme miähen kanssa useamman tunnin tuohon päällystystyöhön. Palojen leikkaaminen otti oman aikansa ja siihen kiinnitystyöhönkin tarvittiin kaksi. Palaset ovat kiinni ruuveilla porrasaskelman alapuolelta.
Ossilla on tänään 14-vuotis syntymäpäivä. Voi että, mihin tämä aika on oikein hurahtanut? 

Kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää ja kaikille muille lukijoille oikein mukavaa sunnuntaita Ossilasta!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hyvää myöhäistä koiranpäivää


Hyvää valtakunnallisen koiranpäivän iltaa. Ossi nujuutti peittoaan ennen lenkille lähtöä. 
 Pitkän matelulenkin jälkeen ihan koko piha oli nuuskittava.
 Stella,
 Ootko käynyt jättämässä
 Ossi-herralle
 viestejä?
 Ainakin ihan joka
 pläntti pihasta piti tarkistaa,
 eikä sisälle tulo kiinnostanut laisinkaan...
Minä olen vihdoin saanut Kerttu-sukat aikaiseksi 
ihan itselleni. Minä olen kutonut näitä niin monet parit, etten edes jaksa laskea ja nyt vihdoin viitsin kutoa itsellenikin. Väristä, joka ei sovi minulle tippaakaan, mutta josta pidän ihan älyttömästi, appelsiininkeltaisesta :)
Ostin Arabian pikkuisen possun kokoelmaani, mutta kun se saapui,
 niin byhyy, sen kylki oli rikkoutunut matkalla. En tiedä erottuuko se naarmu, mutta valitettavasti se lasite on rikki. Myyjä vannoi ja vakuutti, että oli tutkinut possun suurennuslasilla ennen lähettämistä, joten ainoa mahdollisuus on postin naarmuttaminen. Voihan itku. Possu ei ollut kallis, mutta kun haluan, että kaikki keräilyesineeni ovat ehjiä. Nyt on edessä uuden possun etsiminen. Ei ihan helppoa, kun tuokin possu alkaa olla jo semmoisen 50 vuotta vanha. Luonnossa possu on tosi pieni. Semmoisen kolme senttiä pitkä ehkä. Noin puolet tulitikkuaskista. Oikea minipossu :)
Ei muuta kuin hyvää valtakunnallista koiranpäivän iltaa kaikille karvakuonoille ja heidän omistajilleen Ossilasta! Yksi FB-kaveri kirjoitti, että heillä on koiranpäivä ihan joka päivä. Hän omistaa ja kasvattaa karkkareita. Terveisiä Ossilasta. Vielä se Ossi tassuttelee.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Terveisiä Ossilasta

Me kävimme miähen kanssa morjenstamassa tytärtä ja poikkista Pariisissa 3-5 huhtikuuta. Nyt he ovat muuttaneet pois poikkiksen isovanhempien talosta, koska isovanhemmat yrittävät taas myydä taloa. Tässä näkymä meidän hotellihuoneesta
 ja tässä tytön ikkunasta. Reissun jälkeen olinkin sitten viikon flunssassa. Yksi ihana kaverini asui meillä Ossin seurana maanantaista keskiviikkoon, joten Ossin hoito järjestyi tällä kertaa tavallista helpommin.
 Myös tämä alempi kuva on tyttären asunnosta. Eikö ole aika järkkyä, että ulkomaalainen joutuu maksamaan yli vuoden takuuvuokran, koska ei ole ketään Ranskassa työtä tekeviä takaajina? Onneksi tyttärellä on rahaa säästössä ja takuutilillä se raha pysyy varmasti säästössä. Tuohon asuntoon heillä on muistaakseni kolmen vuoden vuokrasopimus. Paikka on nimeltään St Cloud ja ihan, ihan oikeasti se ei ole enää Pariisia, vaan se sijaitsee Seinen toisella rannalla, keskustasta noin varttitunnin matkan päässä. Paikka on vähän kuin Espoon Westend täällä meillä pääkaupunkiseudulla. Pieniä omakotitaloja ja jokunen pieni kerrostalo. Tämä tyttären kaksio on kolmikerroksisessa kerrostalossa ja asuntoja on muistaakseni 28. Kaksi porraskäytävää ja voitteko edes kuvitella: puiset portaat vievät kerrosten välillä.
Pariisissa minä pidän siitä, että siellä on ihan joka kaupunginosassa kauniita puistoja.  Siellä oli ihanan vihreää jo pari viikkoa sitten.
 Tänään kävi naapurin ihana cairnterrieri, Stella, leikkimässä Ossin kanssa. Stellalta on leikattu munasarjat pois, joten se on itsensä ja Ossin kannalta "turvallista" leikkiseuraa. Ei pääse syntymään vahinkopentuja.
Heippa Stella. Seuraisin sinua maailman ääriin, jos en sattuisi olemaan narussa. Näin taitaa Ossi-herra tuumailla.  Stellan omalle kotipihalle ei auta toisen uroksen mennä, koska siellä vahtii Stellaa jättikokoinen uros, Toro. Se on aika hurjan näköinen ja varmasti pöllyyttäisi Ossia, jos tämä eksyisi sinne pihaan.
Voi harmi. Daami katosi.
 Voitaisiinko mennä tarkistamaan, ettei Stella ole pihalla? Tässä näkyy maten uusin aikaansaannos, eteisen matto, joka on kyllä puoliksi vedetty olkkarin puolelle. Kunhan miäs saa tuota ovea nostettua, niin, että se kulkee maton ylitse, niin maton pää tulee tuohon paikkaan missä Ossi  nyt seisoo. Matto on 3,4 metriä pitkä ja 1,4 metriä leveä. Kunhan matto tuosta oikenee, siitä tulee ihan kelpo eteisen matto.
 On siellä parissa paikassa tuollainen ylimääräinen siksak-kuvio, joka ei kuulu malliin, mutta maton ollessa paikallaan ei sitä näy...
Pääsiäinen oli ja meni, mutta kovasti terveisiä Ossilasta. Kevät tulee hiljalleen. 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Synttärijuhlaa


Tänään tasan 60 vuotta sitten rakas mieheni on päästänyt ensimmäisen parkaisunsa. Löysin hänelle syntymäpäivälahjoiksi oikein hauskat esineet, Göran Hongellin maljakon, jonka on kaivertanut Erkki Käppi. Siinä on kalastaja tupakka suussa saalista tavoittamassa. Maljakko on kaksi vuotta miestäni vanhempi ja maljakkokin on tosi hyvin säilynyt.
 On siinä se kalastaja
 ja saaliskin.
 Enempi mies kyllä tykkäsi tästä Arabian 1980-luvun metsästäjämukista,
 jota oikeasti olen "metsästänyt" kaikin mahdollisin keinoin kuukausikaupalla.
Ossi oli perjantaina aivan ihana. Kun vein tuon pienen neilikkakimpun saunan pesuhuoneen penkin alle piiloon, niin kun menin vessaan, Ossi raahasi sen kimpun eteiseen. Olin hokenut Ossille, että tämä on iskän, niin se päätti, että onnitellaan ihan heti:) Ossikin voi jo tosi paljon paremmin ja yllätti tuossa eilen tekemällä melkein vanhan normilenkin. Että tämmöistä Ossilasta. Oikein mukavaa viikonalkua ihan kaikille.